Vanheneva lemmikki
Milloin lemmikki on vanha
Miksi lemmikki ei halua enää liikkua
Toiset lihovat, toiset laihtuvat
Suu vaatii hoitoa
Heikkenevät aistit
Yhteenveto
Milloin lemmikki on vanha
Siihen, milloin lemmikki alkaa osoittaa vanhenemisen merkkejä, vaikuttavat geenit, koko, yleiskunto, paino ja terveydentila. Pienet koirat ja kissat ovat senioreita noin 10 vuoden iässä, suuret koirat jo 6-7 vuoden iässä. Harmaantuminen ei kerro koiran iästä vaan voi alkaa nuorellakin koiralla geeneistä johtuen.
Moni ajattelee, että eläin vain tulee vanhaksi, jolloin haluttomuus ja muutokset käytöksessä ovat normaaleja ikääntymisen merkkejä. Taustalla on kuitenkin hyvin usein ikääntymiseen liittyvä, hoidettavissa oleva ongelma terveydentilassa. Ennaltaehkäisy on kaikista tehokkainta ja kustannuksiltaan edullisinta hoitoa ja siksi vanheneva lemmikki on hyvä tutkia eläinlääkärissä vuosittain. Vanhuus ei ole sairaus!
Miksi lemmikki ei halua enää liikkua
Liikkumishaluttomuuden taustalla on usein nivelrikko eli “kuluma nivelissä”. Kivun takia koirat ovat kankeita liikkeelle lähtiessä erityisesti pidemmän lenkin jälkeisen levon jälkeen ja lenkin loppuopuolella liikkuminen voi olla hitaampaa tai kankeampaa. Kissoilla nivelkipu huomataan usein hyppimishaluttomuutena. Kissa ei esimerkiksi hyppää pöytätasolle vaan etsii helpomman reitin tuolin kautta, miettii hyppyjä pidempään ja tarpeet voivat tulla laatikon ulkopuolelle, koska laatikkoon hyppääminen tekee kipeää.
Kun jokin paikka kropassa on kipeä, siirtää nelivetoinen eläin painoa selälle ja vähemmän kivuliaalle raajalle. Pikkuhiljaa syntyy uusia rasitusvaurioita epätasaisen kuormituksen takia. Liikkumisen vähentyessä lihakset surkastuvat. Kun kierre on jatkunut vuosia, voi liikkuminen olla vaivalloista köpöttelyä ja seisoessakin koira vaihtaa jatkuvasti painoa jalalta toiselle.
Lääkityksinä nivelrikon aiheuttamasta kivusta kärsivän lemmikin hoitoon käytetään nivelrikkokipua ehkäisevää monoklonaalista vasta-ainetta (annetaan pistoksena kuukauden välein), nivelrustoa suojaavaa lääkettä (annetaan pistoksena yleensä neljä kertaa 5-7 päivän välein ja sitten tarpeen mukaan) sekä suun kautta kipeässä paikassa vaikuttavia tulehduskipulääkkeitä ja hermostossa kipua vaimentavia lääkkeitä. Lääkityksiä on usein mahdollista jatkossa vähentää, kun hoidossa ovat mukana fysioterapia, akupunktio sekä muut kipua helpottavat keinot kuten nivelsuojavalmisteet ja ihannepainoon laihduttaminen. Nivelrikkoinen lemmikki hyötyy jo pienestäkin painon pudotuksesta. Nivelrikkoiselle koiralle sopii yleensä paremmin useampi lyhyempi lenkki päivässä kuin yksittäinen pitkä lenkki tai rajuja liikkeitä sisältävä liikunta (kuten pallon heitto). Lue lisää nivelrikosta »
Liikkumishaluttomuuden taustalla voivat olla myös sydämen tai hengitysteiden sairaudet. Eläinlääkäriin kannattaa hakeutua, jos vanha koira läähättää paljon tai kissan hengitys tihentyy, lemmikki yskii, nukkuu yöt levottomasti tai väsyy helposti. Sydän- ja hengitystiesairauksiin on olemassa lääkityksiä, joilla voidaan saada lemmikille lisää hyvälaatuisia elinpäiviä.
Toiset lihovat, toiset laihtuvat
Aktiivisuuden vähentyessä monet lemmikit ovat alttiita ylipainolle. Ihannepainoisella lemmikillä kylkiluut pystyy laskemaan, mutta ne eivät näy, ja vyötärö erottuu ylhäältäpäin katsoessa. Kissoilla kaloreiden tarve kasvaa usein kissan ikääntyessä ja entisellä ruokinnalla moni vanha kissa alkaa laihtua.
Lihomisen ja laihtumisen taustalla voi olla hormonaalisia ongelmia. Tynnyrivatsaisella runsaasti juovalla ja turkiltaan huonolla koiralla voi olla lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnasta (Cushingin tauti) ja runsaasti juovalla laihtuvalla lemmikillä sokeritauti tai munuaisten vajaatoiminta. Ylivilkas, aina nälkäinen ja janoinen laihtuva kissa taas voi kärsiä kilpirauhasen liikatoiminnasta. Myös kasvaimet ovat yleisempiä iäkkäämmillä kuin nuorilla eläimillä ja ne voivat aiheuttaa mm. laihtumista tai nesteen kertymistä vatsan pömpötystä, jolloin eläin näyttää lihavammalta.
Virtsatietulehduksia on vanhoilla eläimillä nuoria enemmän limakalvojen puolustuskyvyn heikentymisestä johtuen. Myös virtsan laimeneminen runsasta juomista aiheuttavien sairauksien takia altistaa virtsatietulehduksille. Ummetuskin on iäkkäämmillä lemmikeillä yleinen vaiva, jonka taustalla voi olla esim. vähäinen juominen tai ulostamisasentoon liittyvä kipu.
Suu vaatii hoitoa
Yli kolmevuotiaista koirista 80% ja kissoista 70% kärsii jonkin asteisesta tulehduksesta hampaita ympäröivissä kudoksissa. Iäkkäiden lemmikkien suut ovat monesti hoitamattomina erittäin huonossa kunnossa ja aiheuttavat niille jatkuvaa kipua. Lue lisää ientulehduksesta ja parodontiitista ja kissan hammassyöpymistä.
Pitkäaikaisen hammaskivun tunnistaminen voi olla vaikeaa. Hammaskipuinen ihminenkään ei helpolla lopeta syömistä eikä se, että lemmikki pystyy syömään, ole tae kivuttomasti suusta. Iäkkkäiden lemmikkien nukutuksen turvallisuus on kehittynyt paljon viime vuosina, joten nukutuspelon takia suuta ei kannata jättää hoitamatta.
Moni väsynyt ja haluton lemmikki on palautunut iloiseksi ja aktiivisiksi kipeän suun hoidon myötä!
Heikkenevät aistit
Kuulo on aisteista tyypillisesti ensimmäinen, joka alkaa heikentyä. Lemmikki saattaa nukkua sikeästi ihmisten tullessa kotiin, vaikka aiemmin jo avaimen kääntäminen lukossa on saanut lemmikin ryntäämään ovelle. Toisille vanhemmille lemmikeille kehittyy myös koviin ääniin liittyviä pelkotiloja. Lemmikille kannattaa yhdistää käskyihin käsimerkkejä, joita voi käyttää kuulon huonontuessa.
Näkö heikkenee, koska silmien linssit menettävät joustavuuttaan ja samentuvat ikään liittyen. Muutos on tärkeää erottaa varsinaisesta kaihista, joka usein aiheuttaa toissijaisen silmänpainetaudin myötä kipua. Näön heikentyessä kannattaa pitää kiinni rutiineista ja liikkua tuttuja reittejä. Tutussa ympäristössä näön heikkenemistä ei välttämättä lainkaan huomaa ja se saattaa tulla yllättäen esiin lemmikin törmäillessä huonekalujen siirtelyn jälkeen.
Kun näkö ja kuulo heikkenevät, ei lemmikki huomaa enää asioita samalla tavalla ja muuttuu usein passiivisemmaksi. Vanha lemmikki tarvitsee tämän takia enemmän ihmisen järjestämää puuhaa pysyäkseen valppaana, pirteänä ja elämänhaluisena.
Yhteenveto
Seniorilemmikit kannattaa käyttää eläinlääkärin tarkastuksessa vähintään vuoden välein, jotta mahdolliset sairaudet huomattaisiin jo alkuvaiheessa, jolloin hoidon ennuste on usein parempi. Samalla tarkastetaan myös suun kunto ja tarvittaessa varataan aika hammashuoltoon. Eläinlääkäriin on syytä hakeutua myös jos lemmikkisi alkaa laihtua tai lihoa, muuttuu väsyneemmäksi tai ylivilkkaaksi, sen syömis- tai juomistottumukset muuttuvat tai se alkaa hengästyä aiempaa helpommin. Myöskään jäykkyys, ontuminen tai hyppäämishaluttomuus eivät ole vanhuuden vaan kivun oireita ja niitä voi ja pitää hoitaa.
