Kissan kutina
Kutiseeko kissa?
Kissa on siisti eläin, joka käyttää paljon aikaa turkkinsa hoitamiseen. Jos turkinhoito kuitenkin äityy ylettömäksi, se voi olla merkki häiritsevästä kutinasta, jonka aiheuttaja on syytä selvittää ja hoitaa huolellisesti pois.
Kutina on yleisin iho-ongelma, jonka takia kissa tuodaan eläinlääkärin vastaanotolle. Kutinan taustalla on useimmiten tulehdus, loistartunta, atopia tai ruoka-aineen aiheuttama ongelma.
Ilman vertailukohteena olevaa tervettä kissakaveria omistajan voi olla vaikea arvioida, mikä on kissan normaalia turkinhoitoa, mikä taas merkki häiritsevästä kutinasta. Kutinan merkkejä ovat tassuilla raapiminen, ihon pureminen, jatkuvan pesemisen aiheuttamat karvattomat laikut turkissa, itseaiheutetut ihovauriot, tassujen värjääntyminen punertavaksi syljestä, ärtyneisyys ja ihon nykiminen silittäessä, naaman hankaaminen ja katkeilleet viikset.
Oireilevan kissan iholle on usein tullut alkuperäisestä aiheuttajasta riippumatta toissijainen bakteeri- tai hiivatulehdus ja se on tärkeää hoitaa ensimmäisenä pois paikallishoidolla. Kiusaus jättää hoito siihen on suuri, koska kissan vointi paranee. Oireet kuitenkin palaavat nopeasti, jollei todellista syytä saada selville.
Kissojen loistartuntojen erityispiirteitä
Yleisin ulkoloinen kissoilla on korvapunkki (Otodectes cynotis), joka aiheuttaa voimakasta pään alueen kutinaa ja ruskean, kuivan korvaeritteen kertymistä. Myös väiveet (Felicola subostratus) ovat kissoilla yleisiä ja ongelmana erityisesti suurissa populaatioissa. Osa tartunnan saaneista kutisee, osa ei. Korvapunkkeja ja väiveitä tavataan usein pentukissoilla niiden saavuttua uuteen kotiin. Kissoilla ei esiinny täitä.
Kirpuista (Siphonaptera) kissoilla tavataan sulan maan aikaan keväällä lintu- ja oravakirppuja ja loppukesästä kissa- ja siilikirppuja. Kissankirppu on yleistynyt Suomessa lemmikkien matkustelun myötä. Kissan hilsepunkkia (Cheyletiella blakei) kissoilla tavataan harvoin, mutta koirien ja kanien hilsepunkki tarttuu kissaankin. Hilsepunkki aiheuttaa vaihtelevaa kutinaa ja usein voimakasta hilseilyä selän ja takapään alueella, osa kissoista on kuitenkin oireettomia. Kissan omaa syyhypunkkia ei ole diagnosoitu Suomessa.
Kissan karvatupissa elävän sikaripunkin (Demodex cati) aiheuttama ihotulehdus on kissalla harvinainen, vaihtelevasti kutiseva sairaus. Sen oireita ovat silmäluomien, korvien ympäryksen sekä pään ja niskan alueen karvattomat laikut, punoitus, hilseily, ruvet ja vahamainen korvaerite. Yleistyneen demodikoosin taustalla on tavallisesti jokin muu, puolustuskykyä alentava sairaus.
Kissalla tavataan myös karvatuppien ulkopuolella ihon pintakerroksessa eläviä, helposti tarttuvia ja voimakasta kutinaa aiheuttavia lyhyitä ja paksuja Demodex gatoi -sikaripunkkeja, jotka aiheuttavat voimakkaat tulehdusmuutokset iholla. Jos kissa on nuollut tartunta-aluetta hurjasti, voi tätä sikaripunkkia olla vaikea löytää.
Atopiaa hoidetaan monin menetelmin
Atopia on loisten jälkeen yleisin kutinan aiheuttaja, mutta diagnoosin saamiseksi joudutaan poissulkemaan kaikki muut kutinan aiheuttajat. Atopiassa kissa reagoi epätavallisen voimakkaalla tulehdusreaktiolla iholle tuleviin valkuaisaineisiin, ihon puolustuskyvyssä on puutteita ja ihon kosteustasapainossa ongelmia. Oireilussa voi olla vaihtelua vuodenaikojen mukaan ja osalla kissoista on myös astma. Kissoilla atopian periytyvyyttä ei ole osoitettu yhtä selkeästi kuin koiralla.
Atopian hoidossa pyritään pääsemään eroon yliherkkyyttä aiheuttavasta valkuaisaineesta, mutta se on usein haastavaa. Atooppisen oireilun hallintaan voidaan aloittaa siedätyshoito. Sitä ennen kissalta tutkitaan verinäytteestä tai ihotestillä yliherkkyyttä aiheuttavat valkuaisaineet.
Apuna voidaan käyttää myös puolustuskykyä laskevia lääkkeitä, kuten kortisonia ja siklosporiinia. Kortisoni vaikuttaa koko elimistöön ja aiheuttaa enemmän sivuvaikutuksia, esimerkiksi sokeritautiriskin. Osa kissoista hyötyy antihistamiinista. Omega-3-rasvahappolisä helpottaa 25–50 prosentilla atooppisista kissoista kutinaa, ja sitä onkin suositeltavaa käyttää hoidon tukena yhdessä lääkevalmisteiden kanssa.
Ruoka-aineen aiheuttamat ongelmat selvitetään eliminaatiodieetillä
Kissa saattaa olla allerginen ruoan sisältämälle valkuaisaineelle tai ruoka-aineet voivat aiheuttaa ei-allergiaperäistä ärsytystä. Oireet ovat yleensä ympärivuotisia ja pahin oireilu on pään ja kaulan alueella. Kissalla on myös usein ruoansulatuskanavan oireilua.
Diagnoosi voidaan tehdä eliminaatiodieetillä eli poissulkuruokavaliolla. Eliminaatiodieetiksi suositellaan nykyään siihen tarkoitukseen tehtyjä valmisruokia. Mikäli ne eivät sovi tai maistu kissalle, pyritään valitsemaan sellaisia ruoka-aineita, joita kissa ei ole syönyt aikaisemmin. Tuona aikana ei saa antaa mitään muuta kuin kyseistä ruokaa ja vettä. Eliminaatiodieettiin ei kannata lähteä puolittain, koska jos kissa saa edes pienen määrän tiukkaan dieettiruokavalioon kuulumattomia ruoka-aineita, testi menee pilalle.
Jatkossa on myös tärkeää estää ihotulehduksia puhdistusaineita tai shampoopesuja käyttämällä ja tukea ihon puolustuskykyä hyvälaatuista ruokaa ja omega-3-rasvahappolisää käyttämällä.
Sieni-infektio voi aiheuttaa oireita omistajallekin
Sieni-infektion eli dermatofytoosin aiheuttajana on kissalla yleensä Microsporum canis -sieni. Tartunnan kissa saa toisilta kissoilla tai tiloista, joissa on sienen itiöitä. Sieni-infektio on yleisin hyvin nuorilla, hyvin vanhoilla ja puolustuskyvyltään heikoilla kissoilla, mutta tartuntoja voidaan löytää myös terveiltä kissoilta.
Oireena on vaihteleva kutina ja yksittäiset tai useat, karvattomat, pyöreät tai epäsäännölliset ja hilseilevät läiskät. Iho voi punoittaa ja karvat voivat olla heikkoja ja katkeilleita. Myös sienelle altistuneilla ihmisillä voi olla ihottuma-alueita.
Tartunnan saanut kissa ja talouden muut kissat lääkitään ja ympäristö puhdistetaan. Suurissa kissaloissa tartunnan hävittäminen on hyvin haastavaa.
Huomioi mahdollinen stressi ja kipu
Myös stressi voi saada kissan hoitamaan ihoaan pakonomaisesti. Monikissatalouksissa olisi tärkeää, että kaikilla olisi oma turvapaikka, ruokakuppi, vesikuppi ja vessa – erityisesti silloin, jos kissat eivät tule keskenään hyvin toimeen.
Virtsatieongelmiin liittyvä kipu nähdään usein takavatsan nuolemisena ja nivelkipu kipeän alueen nuolemisena.
