Kissan hammassyöpymät
Hammassyöpymät kiusaavat valtaosaa kissoista
Hammassyöpymät ovat kissoilla hyvin yleinen, ennen pitkää kipua aiheuttava vaiva. Syöpymät jaetaan kahteen eri tyyppiin ja oikea diagnoosi on hoidon kannalta erityisen tärkeä.
Hammassyöpymät (tooth resorption eli TR, jota kutsuttiin aiemmin nimellä FORL eli feline osteoclastic resorptive lesion) ovat kissoilla yleisiä, kipua aiheuttavia hammasvaurioita, joita esiintyy yli 70 prosentilla kaikenrotuisista kissoista.
Syöpymä kehittyy, kun hammasluuta muotoilevat osteoklasti- ja odontoklastisolut aktivoituvat ja alkavat tuhota ympäröivää hammasluuta. Useimmiten hammassyöpymä alkaa kehittyä näkymättömissä ienrajan alapuolella hampaan kruunun ja juuren rajalla, josta se laajenee juuren sementin ja hammasluun alueelle.
Kaksi eri syöpymätyyppiä
Tyyppi 1 liittyy yleensä suun tulehdustiloihin, kuten parodontiittiin tai gingivostomatiittiin. Hampaan ja juuren välinen parodontaalirako säilyy ja hampaan juurien rakenne pysyy normaalina. Tällaisten hampaiden juuret täytyy poistaa kokonaan vaurioituneita hampaita poistettaessa
Tyypin 2 syöpymiin kissoilla on synnynnäinen alttius, syntymekanismia ei tunneta, eikä niihin yleensä liity kuin paikallista ientulehdusta. Näissä tapauksissa syöpymän edetessä hampaiden ja leukaluun välinen parodontaalirako katoaa ja hampaan juuri alkaa korvautua leukaluulla. Juuren rakenne häviää pikkuhiljaa ja sulautuu osaksi leukaa. Tällaiset juuret ovat rakenteeltaan hauraita ja niiden poistaminen on erittäin hankalaa, joten ne voidaan jättää hampaiden poistojen yhteydessä jatkamaan sulautumistaan. Edellytyksenä on, että röntgenkuvassa ei havaita tulehdusmuutoksia juuren ympärillä ja hampaan poistokohdan ienhaava suljetaan niin sanotulla kruunuamputaatiolla.
Hammasröntgenkuvat ovat ensiarvoisen tärkeitä juuri näiden syöpymätyyppien erottamiseksi, koska hammasröntgenkuvista saatu tieto vaikuttaa merkittävästi hoitosuunnitelmaan. Ulkoisesti molemmat syöpymätyypit näyttävät samalta, ja usein samassa suussa ja jopa saman hampaan eri juurissa voi olla erityyppistä syöpymää.
Muutos syömistottumuksissa voi kieliä syöpymästä
Alkuvaiheen hammassyöpymä, joka on vielä piilossa ienrajan alla eikä ole edennyt juurikanavaan asti, on yleensä kivuton. Kun hammassyöpymä etenee hammasluuhun ja kruunun kiilteen läpi, muodostuu kissan hampaan pinnalle reunoiltaan epätasainen, usein tulehtuneen ikenen peittämä kuoppa. Erityisesti hampaan pinnalle auenneiden ja hampaan ytimeen asti ulottuvien hammassyöpymien tiedetään aiheuttavan kissalle kipuja.
Hammaskivun vuoksi kissa pureskelee haluttomammin ja saattaa siirtyä syömään pehmeämpiä ruokia. Kipeällä suulla on myös vaikeampaa pitää huolta turkista.
Kissan hampaat on hyvä tarkastaa säännöllisesti esimerkiksi rokotuskäyntien yhteydessä ja aina, jos kissa aristelee suutaan tai sen syömistottumukset muuttuvat (eli esimerkiksi kuivaruoka ei enää kelpaa) tai jos kissalle muodostuu hammaskiveä.
Koska synnynnäisten hammassyöpymien syytä ei tiedetä, on niitä mahdotonta ennaltaehkäistä. Hammassyöpymien etenemistä ei voida pysäyttää, mutta joskus ienrajan alla alkuvaiheessa olevat muutokset saattavat olla pidempään oireettomia. Kaikki hampaat, joissa syöpymämuutos ulottuu ienrajan yläpuolella hammasluuhun asti, tulisi poistaa.
