Ihotulehdukset ja haavat
Hot spot
Hot spot on yleisnimi koiralla äkillisesti ilmenevälle pinnalliselle ja märkivälle ihon paikallistulehdukselle. Tulehdusalue on usein hyvin selvärajainen, erittäin kivulias ja kuumottava. Tavallisimmin hot spot muodostuu pään, kaulan, lantion tai lonkan alueelle. Pieni tulehdusalue saattaa paksun karvan alla hoitamattomana laajentua jopa muutamassa tunnissa kämmenien kokoiseksi. Ihovauriot, kutina ja kipu innostavat koiraa nuolemaan, hankaamaan, pureskelemaan tai raapimaan ihoaan, mikä voi vaurioittaa ihoa entisestään ja aiheuttaa bakteerien määrän lisääntymiseen ihon pinnalla. Uimisen jälkeen iholle muodostuu helposti otolliset olosuhteet hotspotin syntymiselle illemmalla erityisesti, jos karva ei pääse kuivumaan uimiskertojen välillä.
Hot spotia hoidetaan leikkaamalla tulehdusalueelta ja sen ympäriltä karvat sekä puhdistamalla eritteet ihon pinnalta desinfioivalla, kirvelemättömällä ja kudosystävällisellä puhdistusaineella sekä käyttämällä esimerkiksi hunaja- tai pihkapohjaista voidetta tai suihketta. Osalle hot spoteista tämä on riittävä hoito. Laajempia alueita lääkitään lisäksi paikallisesti antibiootti-kortisonivoiteilla ja erityisen vaikeissa tapauksissa, jos paikallishoidoito ei ole tehonnut, voidaan tarvita antibioottilääkitystä suun kautta. Kipulääkitystä tarvitaan usein hoidon alkuvaiheessa ja paikallisesti ihon kirvelyä ja kihelmöintiä rauhoittavat valmisteet helpottavat koiran oloa. Joskus kutinan aiheuttajaksi paljastuu ulkoloistartunta, jolloin loiset tulee tietenkin häätää. Alueen nuoleminen/raapiminen estetään kaulurilla. Atopiasta ja allergiasta kärsivillä koirilla on usein hot spoteja perussairautensa vuoksi ja niiden iho olisikin syytä saada hyvään kuntoon ennen kesäkautta esim. sisäisesti tai ulkoisesti käytettävillä rasvahappovalmisteilla ja E-vitamiinilisällä.
Ampiaisten pistos ja hyönteisten puremat
Hyönteisten pistot tai paarman puraisu saattavat aiheuttaa koirankin iholle punaisen, joskus kipeän tai kutisevan paukaman. Mehiläisen pistosta pistokohtaan jää mehiläisen pistin, minkä voi varovasti poistaa. Pistokohtaa voi hautoa viileällä kääreellä, laittaa päälle ohuelti hunaja- tai pihkapohjaista voidetta, joka rauhoittaa ihoa.Usein mehiläisten, kimalaisten tai ampiaisten pistoihin liittyvä turvotus on koiralla vähäistä ja turvotus laskee nopeasti ilman lääkitystäkin. Suun tai nielun alueelle osuneeseen pistoon liittyvä turvotus saattaa ahtauttaa hengitysteitä ja vaikeuttaa hengittämistä. Jos epäilet mehiläisen, ampiaisen tai kimalaisen pistäneen lemmikkiä suun tai nielun alueelle tai pistokohtaa on kivulias, voi koiralle antaa kotona “kyytabletteja” eli lyhytvaikutteista kortisonia (hydrokortisoni) 1 tabletti/10kg ja suurelle koiralle enintään 3 tablettia. Mikäli koiralla on hengitysvaikeuksia, ota viipymättä yhteys eläinlääkäriin.
Tappeluhaavat
Tappelun jälkeen iho on hyvä tarkastaa huolella, koska kulmahampaat tekevät tappelun nujakassa helposti melko huomaamattomat pistoreiät ihon läpi, jolloin bakteerit pääsevät syvemmälle kudoksiin. Hoitamaton haava saattaa kehittyä paiseeksi, joka kipeytyy jopa päivässä, joskus viikossa. Puremahaava huomataan usein karvoista olevasta kosteasta alueesta ja eläin voi yrittää nuolla aluetta. Myöhemmin alueelle kehittyy turvotusta, se on kivulias ja paise voi puhjeta ja tehdä ihoon paljon alkuperäistä suuremman reiän. Suuren tulehdusriskin vuoksi puremahaavat tulee aina näyttää eläinlääkärille.
Kissoilla puremahaavat ovat hyvin yleisiä ja tyypillinen potilas on kipeä, ontuva, ruokahaluton ja hieman kuumeinen kissa, joka ei halua, että siihen kosketaan. Paksu karva ja kissan käytös tekevät sen, ettei voimakasta turvotusta iholla aina huomata. Usein terävän kulmahampaan uppoamisesta nahan läpi on kulunut aikaa jo noin viikko, mutta välillä oireet alkavat jo seuraavana päivänä, jos niitä osaa seurata. Kissa saattaa olla alkuun vain pahantuulinen ja vetäytyä omiin oloihinsa. Tyypillisiä puremakohtia ovat etutassut, pää tai lantion alue ja hännäntyvi. Joskus omistaja huomaa tilanteen vasta paiseen puhjetessa. Tarvittaessa paise huuhdellaan rauhoituksessa eläinlääkärillä, joka huolehtii myös kivun lievityksestä ja muusta lääkityksestä.
Vierasesineet ja viiltohaavat
Lasinsiru, kepinpala tai muu vierasesine tassussa huomataan usein ontumisesta ja alueen voimakkaasta nuolemisesta. Suurempi lasinpala voi halkaista anturan. Eläinlääkärissä vierasesine pyritään poistamaan ja haljennut anturaan ommellaan. Lasinsirut aiheuttavat erityisen haasteen, koska ne eivät hajoa ajan kanssa eivätkä näy röntgenissä. Lenkkimaasto kannattaa pyrkiä valitsemaan siten, että lasinsiruilta voisi välttyä.
Nivelten ja jänteiden alueella olevat pistohaavat tulee aina tarkastaa heti, koska jännevauriot ja niveleen ulottuvat pistot vaativat kiireellisen hoidon jalan käytön turvaamiseksi. Viiltohaava tulee ommella mahdollisimman tuoreena, mielellään kahden tunnin sisällä sen syntymisestä. Haavan vanhetessa sen reunat alkavat kuivua ja tulehdus etenee, jolloin vaaditaan laajempaa kudoksen poistoa, jotta haavan reunat tarttuisivat toisiinsa ja ompeleet säilyttävät pitonsa.
Kepin kanssa leikkiminen voi päättyä ikävästi kepin tökätessä nieluun. Jos kepistä taittuu pala syvemmälle kudoksiin, tulisi se poistaa eläinlääkärillä heti tuoreeltaan. Haavan parannuttua vauriokohtaa voi olla hyvin vaikea löytää ja kudokseen jäänyt keppi saattaa aiheuttaa kuukausien tulehduskierteen hyvin verisuonitetulle ja hermotetulle kaulan alueelle, jolla sijaitsevat myös tärkeät henki- ja ruokatorvi. Myös muualle osuneet kepin aiheuttamat pistohaavat tulisi aina tarkistaa tuoreeltaan ihon alle jääneen kepinpalan varalta.
Tassujen ongelmat
Tassunpohjien ihotulehdukset ovat yleisiä, koska kosteat, lämpimät varvasvälit ovat ihanteellinen ympäristö bakteereille ja hiivoille. Koira nuolee tassuja ja iho muuttuu punoittavaksi ja kosteaksi. Nuolemisen esto, karvojen lyhennys, puhtaanapito ja hyvä kuivaus ovat kotihoidon A ja O. Voimakkaammassa tulehduksessa vaaditaan eläinlääkärin arvio lääkehoidon tarpeesta.
Tassujen anturoista voi kulua pintakerros pois, jos koiraa juoksutetaan esimerkiksi pyörän vieressä asfaltilla. Tällöin jalat ovat hyvin aristavat. Kuoriintuneen anturakudoksen reunat tulee tarkistuttaa eläinlääkärillä pienien kivien ja lian varalta sekä poistattaa irronnut kudos. Jaloissa pidetään siteitä, sukkia tai tossuja ja koiraa ulkoilutetaan pehmeällä alustalla, kunnes anturat ovat parantuneet. Koirille on olemassa suojatossuja, joilla voi yrittää estää anturoiden kulumista (esimerkiksi vetokoirille tarkoitetut suojatossut) eikä juoksualustana saa olla asfaltti tai sepeli.
Kynsivauriot
Kynsivauriot ovat yleisiä koirien tapaturmia vuodenaikaan katsomatta. Vaurioiden todennäköisyys kasvaa, jos kynnet ovat liian pitkät. Kynnet voivat olla myös rakenteeltaan hauraat, mikä altistaa vaurioille. Täysin normaali ja oikeanmittainenkin kynsi voi lohjeta, jos se jää sopivasti kiinni johonkin. Katkennut kynsi on kipeä ja siitä on avoin portti tulehduksen kiivetä varvasluuhun. Kynnen sarveinen tulee poistattaa eläinlääkärissä, jotta tilalle kasvaa uusi kynsi. Toimenpide vaatii yleensä rauhoituksen, ellei kynsi ole lähes irti, jolloin se saatetaan saada irti paikallispuudutuksessa. Kynsivaurion paraneminen on kärsivällisyyttä vaativaa, koska se kestää useamman kuukauden. Kynnen nuoleminen tulee estää ja tulehduksen estoon on hyvä käyttää hunaja- tai pihkapohjaista voidetta tai suihketta. Aluetta suojataan, kunnes uusi kynsi on kasvanut suojaamaan pehmeän ytimen.
Silmävammat
Silmän pintaan tulleet vauriot ovat hyvin yleisiä ja huomataan, kun lemmikki alkaa yhtäkkiä siristellä voimakkaasti toista silmänsä. Eläinlääkärillä silmän pinta värjätään haavan havaitsemiseksi ja sen syvyyden arvioimiseksi. Silmähaavat vaativat aina välittömän eläinlääkärikäynnin silmän näkökyvyn turvaamiseksi. Silmiin voi joutua myös heinänvihneitä ja muita vierasesineitä, joiden poissaamiseksi silmää voidaan jo kotona huuhdella apteekista saatavalla keittosuolaliuoksella. Jos potilaan olo ei selvästi helpota, kannattaa käydä eläinlääkärillä varmistamassa, ettei silmään ole jäänyt roskia esimerkiksi vilkkuluomen alle.
Anaalirauhastulehdukset
Anaalirauhaset ovat peräaukon sivuilla kello viidessä ja seitsemässä sijaitsevat rauhaset, joissa on voimakkaasti haisevaa eritettä. Eritettä puristuu aina hieman ulosteen pinnalle koiran ulostaessa. Jos eläimen maha on löysällä, anaalirauhaseritteen koostumus on epänormaalia tai anaalirauhasten tai niiden laskutiehyiden rakenne on epänormaali, voivat anaalirauhaset tukkeutua aiheuttaen painekipua. Koirilla anaalirauhastulehdus on paljon yleisempi vaiva kuin kissoilla. Oireita ovat koiran nopea istahtelu vaikkapa kesken kävelyn, takapuolen hankaaminen maata vasten ja peräaukon ahkera nuoleminen. Toiset koirat saattavat myös olla poikkeuksellisen kiinnostuneita koiran takapuolesta. Jos rauhanen ei tyhjene normaalisti, se voi puhjeta. Tällöin erite tulee ulos peräaukon viereen syntyneestä reiästä ihossa. Eläinlääkäri pyrkii tyhjentämään ja huuhtelemaan rauhasen, mikä vaatii usein potilaan nukutuksen. Joskus tulehdusreaktio ja turvotus ovat niin voimakkaita, etteivät tyhjennys ja huuhtelu onnistu ensimmäisellä käynnillä, vaan potilas joutuu ensin lääkekuurille. Puhjennut anaalirauhanen paranee usein hitaammin kuin ajoissa hoidettu tulehdus. Kesällä hoidetaan enemmän puhjenneita anaalirauhastulehduksia kuin talvella, joten oireisiin kannattaa reagoida ripeästi.
Korvatulehdukset
Kesäaikaan korvatulehdukset yleistyvät. Uimisen aiheuttama kosteus ja korvien karvaisuus luovat korviin ihanteelliset olosuhteet bakteereiden ja hiivojen ylikasvulle. Terve iho puolustautuu tulehduksia vastaan hyvin, mutta jos koiralla on ihon puolustuskykyä laskeva sairaus (atopia, ruoka-aineallergiat, hormonaalinen sairaus tms.) voivat tulehdukset uusia helposti. Hyvänä ennaltaehkäisykeinona tulehduksille herkille koirille on korvien puhdistus vähintään kerran viikossa tai aina uintipäivänä ennen nukkumaan menoa hellävaraisella puhdisteella. Puhdistuksen ansiosta bakteerit ja hiivat eivät korvissa viihdy. Erittävät korvat voi puhdistaa päivittäin. Korvien hoidossakin ennaltaehkäisy oikeilla hoitotuotteilla on tärkeää turhien toistuvien lääkitysten estämiseksi. Eläinlääkärikäynnillä neuvotaan sopivat hoitotuotteet jatkohoitoon.
